BROADCASTS.com

Tanssija-koreografi Sanna Kekäläinen tunnetaan kokeellisista, jopa kiistellyistä teoksista, joilla on ollut suuri merkitys suomalaisen nykytanssin kehitykseen aina 1980-luvulta lähtien. Alaston nainen tanssii, elehtii, ehkä provosoi näyttämöllä. Kuva ei ole perinteisen kaunis tai siloteltu eikä varsinkaan seksistinen. Tavoiteena on tutkia ihmisen kehoa muun muassa feminismin, tasa-arvon ja kapitalismin näkökulmista. Miten naisen keho nähdään? Miten sitä katsotaan? Sanna Kekäläinen on käyttänyt tanssissaan alusta lähtien alastoman kehon tutkimista. - Alastomuus ei ole itseisarvo, vaan ajattelen, että jos kehoa tutkitaan, niin sitä tehdään myös ilman vaatteita, sillä vaatteet tuovat aina roolin, perustelee Sanna Kekäläinen. Tanssinsa Kekäläinen näkee vastaavanlaisena kielenä kuin kirjallisuus, musiikki tai kuvataide. Tanssilla on oma maailmansa, joka aukeaa kun esitystä menee katsomaan. Esitys on aina peili katsojan edessä. - Sitä ei tarvitse opiskella, vaan riittää että menee ja katselee aistit avoinna esitystä, Sanna Kekäläinen muotoilee. Taiteella voi vaikuttaa maailman menoon, mutta vaikutukset ovat hitaampia kuin esimerkiksi median vaikuttavuus. Sanna Kekäläinen peräänkuuluttaakin suomalaiseen taiteeseen sisältöä: - Täällä mennään nyt liikaa pinnalla. Näköiskuvia ja pintatrendejä ja kaikenmaailman turhanpäiväisyyksiä, puuskahtaa taiteilija, joka tahtoo merkityksiä, diskurssia ja vaikuttavuutta pintahötön ja trendien sijaan Tiina Lundberg lähti kysymään, voiko tanssilla muuttaa maailmaa ja tapasi taiteilijan Kaapelitehtaalla sijaitsevassa harjoitus- ja esitystilassa, jonka uusi nimi muuten on tästä esityskaudesta lähtien Ruumiillisen taiteen teatteri.