Suomenkin yhteiskunta polarisoituu - miksi sillanrakentajat mokaavat?

Published: Feb. 17, 2020, 11:15 a.m.

Miten vastakkainasettelujen äitymistä konflikteiksi voidaan yhteiskunnassa estää? Haastattelussa väestösuhteisiin erikoistunut sovittelija Miriam Attias ja tutkija, sovittelija Jonna Kangasoja, jotka ovat kirjoittaneet kirjaan Me ja ne - Välineitä vastakkainasettelujen aikaan (Into 2020). Polarsioituvassa tilanteessa ihmiset ottavat erilaisia rooleja: yllyttäjä, liittyjä, sillanrakentaja, syntipukki ja hiljaiset. Usein yllättäen sillanrakentajat hyödyttävät yllyttäjien tarkoitusperiä. "Sillanrakentaja saattaa kutsua yhteen sellaiset jotka eivät edes halua käydä keskustelua. Kutsuttuna on usein ne joilla on vahvat ja mustavalkoiset mielipiteet - se mustavalkoistaa mielipiteitä," Attias kertoo. Yleinen virhe sovittelussa on pyrkiä lopettamaan erimielisyydet liian nopeasti, ja riskinä on ongelmien niin sanottu maton alle lakaiseminen. Miten pitäisi suhtautua esimerkiksi uskonnollisiin kiistoihin tai äärimmäiseen nationalismiin ilman, että lisää polarisoitumista näissä kysymyksissä? "Suomella on mahdollisuus kirjoittaa oma historiansa ja olla seuraamatta muiden maiden merkkejä," Kangasoja sanoo. Attias ja Kangasoja kertovat keinoja sovitella vaikeissa konfliktiherkissä tilanteissa. Kangasoja on sovitellut esimerkiksi Tenojoen kalastuskiistaa sekä susiin liittyvää erimielisyyttä. Yhdysvalloissa aborttikiistan sovitteluun kehitettiin PCP-menetelmä 1980-luvulla. Menetelmää on sovellettu myöhemmin myös aselakeihin, samansukupuolisten avio-oikeutta ja etnisiä jännitteitä koskeviin kiistoihin. Toimittajana Linda Pelkonen.