57. Kirjat, nuo mukasivistavat sanojen varastot - ystavia vai vihollisia?
b'Kirjat, nuo mukasivist\\xe4v\\xe4t ja haisevat sanojen varastot- yst\\xe4vi\\xe4 vai vihollisia?
K\\xe4dess\\xe4ni on vanha, keskikouluaikainen kirja, jossa likaisenv\\xe4riset lehdet ovat osittain l\\xe4hes irronneet, jossa on alleviivauksia ja lyijykyn\\xe4ll\\xe4 kirjoitettuja muistiinpanoja siell\\xe4 t\\xe4\\xe4ll\\xe4, omia ja sisarteni muistiinpanoja. Kirja on p\\xe4\\xe4llystetty vihre\\xe4ll\\xe4, kalakuvioisella muovip\\xe4\\xe4llisell\\xe4, joka edelsi kontaktimuovia. Kirjanlehdet ovat varmasti jotain tosi huonolaatuista paperia, kun ne ovat niin ruskeita.
Kirja tuo mieleen keskikoulun hajut, mutta ei juuri ik\\xe4vi\\xe4 muistoja. Lapsuus on kai sitten ollut siedett\\xe4v\\xe4\\xe4, jopa onnellista. Kirja on ostettu sisarelleni keskikouluun vuonna 1951, vuosi syntym\\xe4ni j\\xe4lkeen. Olen iloinen ahkeruudestani koulussa, joka paistaa merkint\\xf6in\\xe4 kirjan sivuilla, ja muistan hyv\\xe4ll\\xe4 historianopettajaani, avasi oven historian kiinnostaviin tapahtumiin.
Kirja on muiden kirjojen kanssa samassa monenkirjavassa kirjojen joukkueessa kulkenut paikasta toiseen, vuodesta toiseen, asunnosta toiseen, hyllyst\\xe4 toiseen omien el\\xe4m\\xe4nvaiheitteni l\\xe4pi. Nyt se osui k\\xe4teen varaston tyhjennyksess\\xe4 haisevassa autotallissa. Siihen oli inhottavasti tarttunut varastointipaikan betoninhaju.
Mik\\xe4 ihme on saanut minut jumaloimaan kirjaa, tietoa, omaa historiaa niin, ett\\xe4 sill\\xe4 ja muilla kirjoilla on t\\xe4ytetty kalliita asuinneli\\xf6it\\xe4? Se on kenties tiedon ja oppineisuuden yliarvostus tai oma virheellinen k\\xe4sitys, ett\\xe4 menneisyys olisi jotenkin niin arvokasta, ett\\xe4 jos sen heitt\\xe4\\xe4 roskiin, se katoaa salaper\\xe4isesti.
Nyt voin heitt\\xe4\\xe4 pois raamatunkin (en vihkiraamattuani, enka uusinta painosta) aivan surutta, mutta muistaakseni se pit\\xe4isi h\\xe4vitt\\xe4\\xe4 polttamalla. Rikon kuitenkin s\\xe4\\xe4nt\\xf6\\xe4 ja laitan liiat, meille eksyneet pyh\\xe4t kirjat kavereineen mustaan roskas\\xe4kkiin, jonka mieheni vie autolla j\\xe4tteenk\\xe4sittelylaitokselle.
T\\xe4m\\xe4 kapinallinen haluaa polttaa kirjat, heitt\\xe4\\xe4 osaksi ik\\xe4v\\xe4nkin menneisyyden roskiin. Vanhoissa kirjoissa ei ole yht\\xe4\\xe4n mit\\xe4\\xe4n sellaista, mit\\xe4 en saisi kirjastosta tai toisten maksamista neli\\xf6ist\\xe4 lainaksi ja luettavakseni, jos sellainen hinku tulisi. Uusia kirjoja saa kaupasta, eik\\xe4 niiden taakkana ole menneisyyden hajuja.
K\\xe4siss\\xe4ni on ollut koko el\\xe4m\\xe4ni ja perheemme kirjat ja niiden kohtalot. Jo kauan sitten lakkasin luokittelemasta eri hyllyille lastenkirjoja, vauvakirjoja, urheilukirjoja, enn\\xe4tyskirjoja, tietokirjoja, kouluromaaneja, oppikirjoja, harjoituskirjoja, sanakirjoja, lausesanakirjoja, vitsikirjoja, askartelukirjoja, kirjasarjoja, eri organisaatioiden historiakirjoja, omael\\xe4m\\xe4kertoja, vieraskielisi\\xe4 kirjoja, matkaoppaita, karttakirjoja, keittokirjoja ja -kirjasia, romaaneja, joita ei kukaan koskaan ole lukenut, pieni\\xe4 punaisia uusia testamentteja, virsikirjoja, laulukirjoja, matematiikan teht\\xe4v\\xe4kirjoja ja luentomonisteita.
Kaunokirjoituskirjasia, poliitikkojen kirjoja tai yst\\xe4vien runokirjoja ja pienoisromaaneja. Ty\\xf6h\\xf6n liittyvi\\xe4 julkaisuja, joissa on my\\xf6s minun kirjoituksiani. Muutama lahjaksi saatu v\\xe4it\\xf6skirjakin on joukossa. Lakikirjoja, satukirjasarjoja, historiasarjoja, tietokirjasarjoja, murrekirjoja kotiseudultani, kansanmusiikkikirjoja, aapisia ja kalastuskirjoja, autokoulukirjoja, yksi lainattu mets\\xe4stystutkintokirja.
Meinasin unohtaa rakkaimmat kirjani, taidekirjat, maalauksen opaskirjat ja laulu- ja nuottikirjat. Niit\\xe4 en h\\xe4vit\\xe4, paitsi nyt ikivanhan Pesosen nuottikirjan ja viulunsoitto- pianonsoitto- ja klarinettiopaskirjan.
Lukion filosofiankirjasarja on s\\xe4ilytett\\xe4vien joukossa, vai onko jollain jotain sit\\xe4 vastaan? Siis l\\xe4hinn\\xe4 t\\xe4ll\\xe4.
Kirjaluettelo on helppo tehd\\xe4 juuri \\xe4skeisen inventaarion perusteella, niin l\\xe4heinen kosketus niihin kaikkiin tiedonker\\xe4\\xe4jiin on, joka minusta on kummallista nyt, kun niin vastenmielisesti niihin suhtaudun.
Voisin jopa vihata kirjojani tai sit\\xe4 v\\xe4\\xe4ristynytt\\xe4 asennetta niiden koskemattomuuteen. Neh\\xe4n kuitenkin palvelevat minun tiedon- ja el\\xe4mystenhalujani.
Asiat ovat nyt edenneet hiljakseen kohti Kynt\\xf6kujan kansainv\\xe4list\\xe4 kirjojenpolttop\\xe4iv\\xe4\\xe4. Kansainv\\xe4lisyys tarkoittaa vain sit\\xe4, ett\\xe4 kirjastossani vilahtaa my\\xf6s vieraskielist\\xe4 kirjallisuutta ja paikka on vain se, miss\\xe4 asumme kirjojen piiritt\\xe4m\\xe4n\\xe4.
T\\xe4n\\xe4\\xe4n tuli yll\\xe4tt\\xe4v\\xe4 k\\xe4\\xe4nne filosofointiini, kun sain puhelinsoiton, jossa siirryimme keskustelemaan kirjojeni raa\\xb4asta kohtalosta.
- Googlaa, jospa joku kirja onkin jonkun toisen haluama.
Voisiko joku todella lukea minun luovuttamaani kirjaa? Voisiko joku lukea loppuun kaikki minun h\\xe4vitysuhanalaiset kirjani, mutta muistin edesmenneen yst\\xe4v\\xe4ni sanat, ett\\xe4 kirjat eiv\\xe4t lopu lukemalla.
Muistin my\\xf6s t\\xe4m\\xe4n kirjojenyst\\xe4v\\xe4n hymyilev\\xe4t kasvot, huumorintajun ja iloisen el\\xe4m\\xe4nasenteen.
Projektini ei viel\\xe4 ole p\\xe4\\xe4ttynyt tyhjiin hyllyihin, mutta se etenee v\\xe4ist\\xe4m\\xe4tt\\xe4 kirjojen rajuun karsintaan ja jonkunlaiseen painetun tiedon v\\xe4heksymiseen.
Rupean sitten itse tekem\\xe4\\xe4n tietoa eli odottamaan omaa kirjaani, jonka t\\xe4m\\xe4 on laittanut todoo-listalle. Sit\\xe4 ennen luen vain verkkotekstej\\xe4 ja sanomalehti\\xe4 v\\xe4ltt\\xe4en vimmaisesti kirjojeni sivist\\xe4v\\xe4\\xe4 seuraa.
Sisareni antoi ohjeeksi lukea vain uutta kirjallisuutta ja sen, ett\\xe4 joka p\\xe4iv\\xe4 pit\\xe4isi lukea jotain kirjaa vaikka vain viisitoista minuuttia.
Poikani sanoi, ett\\xe4 joissakin kodeissa on hyllyt t\\xe4ynn\\xe4 kirjoja. - Mieti, \\xe4iti, mit\\xe4 se kertoo perheest\\xe4.
Hajoan.'